Kuinka pitää lapset tyytyväisinä isoissa juhlissa, kuten häissä?

Disneykakku

Lapsien pitäminen tyytyväisenä isoissa juhlissa on melko helppoa. Jos juhlissa on vain muita suunnilleen saman ikäisiä lapsia, voivat he leikkiä keskenään. Lapset jaksavat innostua jo uudesta ympäristöstä ja ihmisistä sen verran, että niidenkin ihmettelyyn menee oma aikansa. Jos potentiaalisia kavereita ei kemuihin ole kutsuttu, on lapselle hyvä ottaa mukaan lempilelu tai muutama ja pitää vanhempana hänelle itse seuraa.

Muistan, kun olin itse lapsena enoni häissä. Minusta ne olivat ensinnäkin jännittävä tilaisuus, enkä ihmetyksissäni alkanut metelöimään, vaan olin ennemmin hiljaa. Kaikista jännintä oli, kun tanssija pikkuserkkuni opetti minua tanssimaan. Jännää oli myös se, kun oli saanut pukeutua hienosti ja kun enon kovasti tykkäämäni tuore vaimo laittoi minulle verenpunaista huulipunaa. Olin mieltynyt jo kotona äitin huulipunaan.

Taisin haluta leikkiä hieman isompaa kuin olinkaan. Tämä kuitenkin todistaa, että lapsen onnelliseksi tekemään riittävät hyvin pienet asiat. Jo maisemanvaihdos voi olla niin kiva juttu, että lapsi on haltioissaan siitä koko päivän.

Juhlat

Oli myös aina makean perään, joten kaikista paras keino pitää minut tyytyväisenä, oli tuoda eteeni karkkia tai leivonnaisia. Näin se taitaa olla myös nykyajan lapsille. Tosin nykyään tiedetään paremmin, kuinka haitallista ja koukuttavaa sokeri on. Omille mahdollisille lapsillenikaan en sitä turhaan haluaisi antaa. Sitä on kuitenkin lisätty niin moneen paikkaan.

Ongelma tulee vasta sitten, kun lapsi menee kaverille tai vaikka syntymäpäiville, jossa saa karkkia ja tulee kotiin ihmetellen, miksei hänellekin osteta tällaista. Selitä nyt siinä sitten lapselle, että sinun omaan parhaasi vuoksi, kun lapsi näkee vain sen, mitä hän jää paitsi. Onneksi nykyään on olemassa monia terveellisempiä vaihtoehtoja sokerille, ja leivonnaisia voi makeuttaa myös muilla keinoin. Lapsi ei edes huomaa, onko kakussa tai muffinissa sokeria vai ei.

Juhlakengät

Hääkarkkien jakoa ja riisit pikkutakille

Toiset serkkuni häät taas kruunasivat se, että saimme jakaa saman ikäisen serkkuni, hyvän kaverini kanssa hääkarkkeja. Morsiusneidoiksi emme sentään päässeet. Se se varmaan hauskaa olisikin ollut. Yksissä häissä muistan, kun ihmiset heittelivät riisiä kirkosta ulos marssivan hääparin päälle. Minäkin kysyin riisiä isältä, että saisin heittää. Olin kuitenkin niin pieni, etten yltänyt puusta pitkälle, vaan viskasin koko lastini setäni niskaan. Hän ei onneksi näyttänyt huomaavan mitään, mutta minua tietysti kovasti harmitti, ettei heittoni mennyt perille.

Tyttöjen kanssa voi koittaa ajatusleikkiä: pyydä häntä ajattelemaan kauneinta mahdollista hääpukua. Sen jälkeen ohjeista häntä kuvittelemaan tuo puku sulhasen päälle – nauru on varma! Samaa voi jatkaa muiden vieraiden kanssa ja tässä hujahtaa helposti puolikin tuntia, muuttelemalla mielikuvia vaatteesta ja kohteesta.

Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että lapset ovat arvaamattomia, ja heillä on usein känkkäränkkä-päiviä. Oikeastaan meidän aikuisten pitäisi ottaa mallia lapsista ja ilmaista tunteemme yhtä hanakasti juuri silloin kun siltä tuntuu. Ehkä on kuitenkin parempi, että vanhemmiten oppii hieman tilannetajua, eikä saa raivareita työpaikalla, pankkineuvottelussa, yleisillä paikoilla tai häissä. En itsekään haluaisi, että joku sekopää tulisi pilaamaan minulle tärkeän päivän, jonka suunnitteluun on käytetty paljon aikaa ja toteutukseen rahaa.

Rakkautta vain

Lapsettomat häät ovat yleistyneet

Lapsettomat häätkin ovatkin yleistyneet viime vuosina paljon. Etenkään kaikki lapsettomat nuoretparit eivät halua kurittomia kersoja häihinsä riehumaan. Läsnäolo sallitaan korkeintaan omilta lapsilta, jos sellaisia sattuu olemaan. Ei tietenkään ole kiva, että pikkuvauva alkaa parkua täysiä hyvillä kaikuominaisuuksilla varustetussa kirkossa juuri kesken papin puheen. Mutta toisaalta se on vain elämää, ja lapset ovat lapsia.

Ihmiset ymmärtävät, että itku on vauvan ainoa keino kertoa tarpeistaan, eikä hän tee sitä pahuuttaan pilatakseen juhlat. Yleensä lapsensa itkusta nolostuneet vanhemmat myös poistuvat paikalta nyyttinsä kanssa, mikäli sellaiseen on vain mahdollisuus.
Kullakin on oikeus järjestää juuri sellaiset häät kuin haluaa. Lapsilla tai ilman. Eikä kellään muulla ole oikeutta kritisoida, saako sinne kutsua lapsia ihan kuin ei myöskään kirkkoa, häämekkoa, -paikkaa, -autoa tai –bändiäkään. Mutta siltihän me ihmiset teemme niin.